Takavarikko
Voimassaolevan kansallisen lainsäädännön voidaan näin ollen katsoa täyttävän 9 artiklan mukaiset velvoitteet.
Eduskunta on hyväksynyt lausuman, jossa edellytetään hallituksen selvittävän käännetyn todistustaakan käyttökelpoisuuden, jotta turvataan rikoshyödyn poissaaminen (TrVM 9/2010 vp – EK 42/2010 vp). Tarkastusvaliokunta on lisäksi teettänyt tutkimuksen harmaan talouden torjunnasta (ks. TrVM 12/2014 vp s. 1). Tutkimuksessa katsotaan, että rikoshyötyä koskevien säännösten toimivuutta ja muita kehittämistarpeita tulee selvittää (Markku Hirvonen – Kalle Määttä: Harmaan talouden torjunta, eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2014 s. 287–288).
Kohdassa 8 edellytetään, että asianomaisella henkilöllä on laajennettua hyödyn menettämistä koskevissa, 5 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa tosiasiallinen mahdollisuus riitauttaa tapauksen olosuhteen, tosiasiat sekä todisteet, joiden perusteella omaisuuden katsotaan olevan peräisin rikollisesta toiminnasta.
Vakuustakavarikko ja takavarikko
Lakiin lisättäisiin mahdollisuus tuomita menetetyksi hyöty siltä, jolle se on menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttämiseksi siirtynyt. Edellytyksenä on, että tämä on omaisuuden vastaanottaessaan tiennyt omaisuuden olevan tai vastaavan rikoksella saatua hyötyä tai että tällä on ollut perusteltu syy sitä epäillä. Lahjana tai muuten vastikkeetta saatu omaisuus voitaisiin tuomita menetetyksi, vaikka vastaanottaja ei tiennyt eikä hänellä ollut perusteltua syytä epäillä sen liittyvän rikokseen. Menetetyksi tuomittaisiin siirtynyt omaisuus siltä osin kuin se on tai vastaa rikoksella saatua hyötyä. Myös omaisuuden arvon menettäminen olisi mahdollista.
Suomen lainsäädännön mukaan myös muulla henkilöllä, jota vaaditaan tuomittavaksi menettämisseuraamukseen, on vastaavat oikeusturvatakeet kuin rikoksesta epäillyllä tai syytetyllä (RL 10:11.1). Useimmiten menettämisseuraamus kohdistetaan rikosasian vastaajaan, jolloin menettelyyn sovelletaan normaaleja rikosasian vastaajaa koskevia menettelysäännöksiä. Myös tutkittaessa esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä muun kuin rikoksesta epäillyn tai syytetyn vastuuta menettämisseuraamuksesta, on rikoslain 10 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan soveltuvin osin noudatettava, mitä rikoksesta epäillystä tai rikosasian vastaajasta säädetään. Siten henkilöllä, johon kohdistetaan vaatimus menettämisseuraamuksesta, on oikeus käyttää avustajaa ja antaa loppulausunto ennen esitutkinnan päättämistä. Esitutkintalain 4 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen hänen kuulemistaan kirjallisesti ilmoitettava oikeudesta käyttää avustajaa, jollei asia ole käsiteltävä suppeassa esitutkinnassa. Direktiivin 2012/13/EU täytäntöönpanon yhteydessä mainittu oikeus on tarkoitus esittää ulotettavaksi myös suppeaan esitutkintaan.
Menettämisseuraamuksia koskevat säännökset uudistettiin vuonna 2001 (HE 80/2000 vp; PeVL 33/2000 vp; LaVM 14/2001 vp; L 875–894/2001). Menettämisseuraamuksia koskevat yleissäännökset ovat rikoslain (39/1889) 10 luvussa. Rikoslain 10 luvun yleissäännöksiä lähtökohtaisesti noudatetaan riippumatta siitä, säädetäänkö rikoksesta rangaistus rikoslaissa vai sen ulkopuolella (HE 80/2000 vp s. 16). Menettämisseuraamuksista on myös erityissäännöksiä muualla rikoslaissa sekä muussa lainsäädännössä. Rikoslain 10 lukuun on tehty vain vähäisiä muutoksia sen voimaantulon jälkeen.